Mä innostun helposti kaikesta uudesta ja olinkin jo tutkinut kiinnostuneena juttuja microblading-kulmista ja satuin kyselemään siitä ripsienlaittajaltani. Hän olikin sattumalta juuri ollut kyseisessä koulutuksessa ja oli vielä kuulemma mahdollisuuksia päästä harjoitustyönä edullisemmin tehtävään toimenpiteeseen.
Samantien lyötiin aika lukkoon ja nyt on koko prosessi käyty läpi.
Mitään hyviä/iloisia kuvia musta ei vaan saa, kaikissa oon luonnostaan suunpielet alaspäin, mutta nyt ihan esimerkkinä kaksi ylempää kuvaa ennen projektia. Mulla on kyllä itsellä vähän paksummatkin kulmat, mutta ongelmana on ollut niiden nyppiminen ja muotoilu kun rehottavat muuten vapaasti. Mä oon tosi likinäköinen enkä näe itse nyppiä kunnolla ja oonkin kampaajan antanut aina muotoilla ja värjätä kulmat, mutta ongelmana on se, että käyn noin kaksi kertaa vuodessa kampaajalla ja siisti lopputulos ei montaa viikkoa kestä.
Microblading onkin sopiva toimenpide niille, jotka eivät jaksa tai ehdi (osaa) meikata kulmiaan, mutta kaipaavat ilmeeseensä kohotusta ja kulmiin siistiä muotoa. Ja varmaan myös laitetut kulmat saattavat toivottavasti vähän nuorentaakin yleisilmettä.
Alapuolella pari kuvaa, joissa kulmat näkyvät laittamisen jälkeen ilman mitään vaivannäköä ja ylimääräistä väriä.
Microblading on siis kulmien muotoilutekniikka, jossa pigmentoidaan luonnolliset, kestävät ja juuri omiin kasvoihin sopivat kulmat. Tämä on siis eri juttu kun tatuointi, tässä piirretään joka karva erikseen mutta viillot ja väripigmentti ulottuvat vaan ihon pintakerroksen alle.
Lopputulos haalistuukin ajan myötä ja sen luvataan kestävän noin vuoden verran, tosin sekin on kai kovin yksilöllistä.
Koko prosessi muodostuu muotoilu- ja suunnitteluvaiheesta, itse viiltelystä ja värin levittämisestä, jälkihoidosta ja vahvistuskäynnistä.
Eniten aikaa vei suunnittelu, kasvojen tarkka mittaaminen ihan mitalla, mihin ihanteelliset kulmat omien kasvonpiirteiden mukaan asettuvat. Millintarkka työ ja kaavion piirtely veikin tunnin verran ennenkuin päästiin itse toimenpiteeseen. Kaikilla on tietysti erilainen kipukynnys ja mulla on muutama tatuointikin laitettu, joten en pitänyt tuota kovin pahana. Ilman puudutusainetta selvittiin, pientä epämukavuutta siinä toki tuntui välillä.
Ensimmäisinä päivinä ei saanut saunoa, hikoilla ja puhdistaa kulmia muuta kuin vedellä. Parantumisen ajan piti rasvailla säännöllisesti ja suojata auringolta, ainoa että sellaista ikävää kutinaa oli pari päivää niinkuin haavojen parantuessa ja tietenkään ei saanut raapia eikä koskea...
Reilun kuukauden kuluttua oli uusintakäynti, jossa vielä voitiin hioa muotoa ja mä mm. toivoin hiukan tummennusta sävyyn. Ja taas jälkihoitovaihe uusiutui.
Oon oikein tyytyväinen vielä senkin vuoksi kun käyn samalla ihmisellä säännöllisesti ripsihuollossa, niin on luvannut nyppiä mun omia hajakarvoja ja tarvittaessa värjätä niitä, kun kuitenkin kasvavat siinä joukossa ajan myötä erottuen ehkä haaleampina.
Nyt olen ollut ihan vaan lomalla, mutta uskoisin että töiden alkaessa tää juttu on kullanarvoinen apu pirteämpään yleisilmeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti