sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Arkista tylsyyttä

Mulla vähän kaikki päivät tuntuu samanlaisilta oli sitten arki tai pyhä, vuorotyö sekoittaa eikä aina tiedä missä mennään ja nyt oon kaiken lisäksi vielä ollut pitkään kipeänä niin ei päivissä juuri eroa huomaa.
Alkuviikosta vielä oli lunta, vaikka poro oli jo hyvää vauhtia sulamassa esiin mutta ei siinä montaa päivää tarvittu kun hanget ovat muisto vain ja nurmikko on näkyvillä.




Älyttömän liukas on meidän takapihakin, siellä olen enimmäkseen Honeyn kanssa käynyt sen lisäksi että ollaan laahustettu rantaan kerran päivässä. Ja tietysti vielä silläkin jostain syystä vatsa sekosi ja on pitänyt päästä vähän väliä ulos. Nyt on kyllä pari kertaa tullut sen takia kakatkin lattialle kun olin poissa, eikä se raukka varmaan enää viitsi vaivautua edes herättään tätä raatoa, kun oli yksi lätäkkökin nyt ilmestynyt kun mä vaan nukuin:(

Olin siis taas eilen lääkärissä kun rytmihäiriöt ja hengenahdistus vaan jatkui... Nyt todettiin että korvatulehdus on  vaan pahentunut ja lisäksi on se poskiontelotulehdus. Hain perjantaina jo epätoivoisena antibiootit ja niiden annostusta vielä nostettiin siitä lisää.
Taas sitten vaan lepoa ja runsasta juomista ja sairaslomaa keskiviikkoon asti tällä erää. Mä  ihan hengästyn jo kotona portaissa ja saappaita jalkaan kiskoessa.


Roskiksella oon jaksanut kans hädintuskin käydä ja apteekkireissulla hain surullisenkuuluisaan avaimeen kunnon karvapampulan ettei niin helposti enää häviä. Mä oon ollut ärsyyntynyt siitä saakka kun pari vuotta sitten meidän roskakatokseen tuli lukko. Se hankaloittaa niin paljon arkea kun meillä on yksi avain, joka mm. kerran matkusti Turkuun ja tuli postin mukana takaisin parin päivän päästä.
Viimeksi mies hukkasi sen viikoksi ja jemmattiin kovilla pakkasilla roskapusseja jätesäkkiin ulkovarastoon sen ajan, kunnes se sitten löytyi verkkareiden taskusta juuri kun piti mennä naapureilta lainaamaan ja teettämään uutta...
Ja niin monta kertaa oon tullut lenkiltä koirankakkapussin kanssa ja tuonut sen kotiovelle kuljettuani lukitun roskiksen ohi:( Ei näillä kulmilla ole riittävästi roskapönttöjä ulkoilureittien varrella talvella, kesällä on eri kun uimaranta ja Särkkä ovat auki. Eikä roskapussia voi spontaanisti ottaa mukaan lähtiessään johonkin kun ensin pitää etsiä avain. Siis suuret on murheet mulla.


Mä oon vielä poltellut jouluvaloja ja kynttilöitä. Onneksi luettavaa riittää ja eilen jopa katsoin Netflixistä elokuvan "Eat Pray Love", jonka olisin vuosia sitten tykännyt mennä leffaan katsomaan mutta se vaan jostain syystä jäi. Mä en oikein jaksa keskittyä pitkiin elokuviin, mutta nyt mulla on meneillään American Horror Storyn toinen kausi, josta katson jakson tai pari aina välillä.
Voi kun tästä nyt alkaisi piristyä jo lopulta, tykkään kyllä lepäilystä mutta rajansa kaikella.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Ystäväkirja

Anneaulikin Muotia, matkoja, kauneutta ja käsitöitä-blogissa oli kaikille tarkoitettu ystäväkirjahaaste, johon ajattelin aikani kuluksi toipilaana miettiä vastauksia.

1. Kuka olisit jos olisit joku muu kuin sinä ja miksi?

Mä oon kyllä aika tylsä ihminen ilmeisesti kun ei mulla ole koskaan ollut mitään huikeita haaveita olla mikään filmitähti, huippu-urheilija tai muu kuuluisuus. Ehkä nuorempi, terveempi, kauniimpi ja laihempi versio omasta itsestäni. Ja lisätään vielä että rikkaampi. Tää elämä on nyt tässä meneillään ja katsellaan miten se etenee ja seurataan mm. miten jälkikasvu löytää paikkansa.

2. Missä asuisit jos kaikki olisi mahdollista?

Edelleen tylsää, mutta nyt on aika hyvä. Rivitaloasuminen järven lähellä ja keskustan tuntumassa on ihanteellinen. Ehkä joskus yksitasoinen asunto kun tulee tarpeeksi vanhaksi.
Ja sitä mä oon aina harmitellut kun en ole koskaan saanut alusta asti valita etenkään mieleistäni keittiötä ja pesutiloja. Oon kuitenkin niin huono tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan monista vaihtoehdoista, että voi olla toisaalta ihan hyväkin vaan.



3. Mitä väriä inhoat ja miksi?

Tätä mietin illalla pitkään ennen nukkumaanmenoa enkä keksinyt mitä inhoaisin. Yleensä joka kesä mulla on ollut yksi vahvempi piristysväri pukeutumisessa ja täytyy todeta että kirkkaansininen ja keltainen ei oikein tunnu mulle kotoisalta. Vähän kaikkea olen kokeillut.

4. Onko sinulla lempinimeä ja mistä se juontaa?

Ei missään vakikäytössä ole, äiti sanoi pienenä Minskuksi ja jotkut nuoremmat työkaverit huutelee Mindeä. Tosin saisi ollakin kun mun ikäisiä Minnoja on tosi paljon, yleensä meitä oli kolme tai neljä samalla luokalla.

5. Mitä tv-sarjaa seuraat?

Nyt olen katsellut lähinnä Netflixiä ja siellä aloitin juuri American Horror Storyn, mutta telkkarista Uusi Päivä on suosikki sitten kun se taas palaa tauolta.

6. Mikä väri on hallitseva vaatteissasi?

Musta.



7. Mitä haluaisit harrastaa jos ei olisi rahasta kiinni?

Tuhlailua:) Shoppailla kaikkea kivaa itselle ja muille ja nauttia elämästä. Olla kotona ja tehdä vapaaehtoistyötä vaikka vanhustenkin parissa, ei tuntuisi niin raskaalta kun oikeasti töissä ja kuitenkin se on mun heiniäni nykyään enemmän kun toimistohommat.

8. Minkä taidon haluaisit oppia?

Mä ihailen ihmisiä jotka eivät koskaan sorru arvostelemaan tai puhumaan pahaa muista. Olisi kiva osata olla joka ainoassa tilanteessa reilu ja kannustava, hyvä ihminen eli vähän niinkun pyhimys...



9. Lomaillessa rantakohde vai kaupunki?

Rantakohde ja mieluiten omalla uima-altaalla, niin kiva ylellisyys se oli viimeksi Rodoksen reissulla.





10. Oletko aamu- vai iltavirkku?

No iltavirkku ja yökukkuja, en tahdo millään käynnistyä ennen puolta päivää.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Outoa oloa

On tää kyllä omituinen tauti kun ei tunnu paranevan sitten millään, olo on kuin kuraan kuolleella aasilla aina vaan. Taas luovutin kesken kahden yövuoron jälkeen ja tilasin lääkärin, muutamana päivänä jo oli rytmihäiriöitä ja pysäkille laahustaessa rintaan alkoi pistää.
Poskiontelotulehdus todettiin ja sain määräyksen verikokeisiin ja sydänfilmiin sydänlihastulehduksen tutkimista varten.


Ei ollut kokeissa kuitenkaan mitään sydänlihastulehduksen merkkejä, vaikkei sitä kuulemma voi kokonaan poissulkea millään testeillä, jos on jotain virusperäistä. En mä siitä niin kaikkea ymmärtänyt näin lähihoitajana, mutta tänäkin päivänä oon vaan lähinnä nukuskellut ja nyt on aikaa seurata vointia lauantaihin saakka kunnes taas työputki alkaa. Sen mä vaan sanon että toi meidän työ on viimeaikoina käynyt entistä raskaammaksi, eikä sen vääntämisen jälkeen ole enää tarvetta käydä kuntosalilla...


Mulla on jääkaapissa ainakin runsaasti ohrapuuroa ja Maxipepsiä että pärjään alkuun ja Honey hellänä hoitajana. Mies lähti nimittäin tänään lomamatkalle Kuubaan, josta varmaan tuonnempana jotain postausta koska pyysin hänen ottamaan kuvia tännekin. Pyysin myös ruokakuvia kun ne kiinnostaa mua erityisesti, mutta saa nähdä kehtaako siellä kuvata annoksiaan:)



Onneksi ei nyt todettu mitään pahempaa, kyllä noi sydänoireet vähän säikäyttää ja pistää miettimään. Ja jos olo pahenee niin sitten taas vaan lääkäriin...

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kesäkassit valmiina

Mä en ole kovien pakkasten ja flunssan ( joka jatkuu edelleenkin ) takia poistunut juuri muualle kun töihin ja kotona on aika kulunut lähinnä vaaka-asennossa lueskellessa ja iPadilla. Sain päähäni että tarvitsen kevääksi jonkun nuden tai pinkin laukun ja aloin tutkia vielä alennusmyyntien tarjontaa.


Zalandolta löysin useammankin pinkin laukun edullisesti ja tuollaisen mulle ihan uuden merkin kuin L.Y.C.D. London, jonka valikoimassa oli enemmänkin mua miellyttäviä laukkuja ihan muunkin värisinä.
En oikein osannut päättää alkuun neljästä vaihtoehdosta, mutta sitten lopulta päädyin kahteen erityyliseen kassiin.


Vähän isompi ostoskassi ja pienempi olkalaukku, johon kyllä myös mahtuu tavaraa.
Molemmissa oli muistaakseni 30-40 % alennusta eivätkä alunperinkään olleet pahan hintaisia.



Samalla tilasin myös River Islandin ruskehtavan alehuivin, sen tapaista mulla oli tarkoitus kaupungilta metsästää, mutta selvisin helpolla kun sopiva huivi löytyi kätevästi samasta paikasta.
Jos nyt sitten alet jo riittäisi mun osalta...


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Ostoksilla

Pitkästä aikaa oli vapaata ja sen verran pirteämpi vointi että jaksoin lähteä kiertelemään kaupungille kirpeästä pakkasesta huolimatta. Apteekkiin oli pakko mennä ja samalla tuli täydennettyä muutenkin loppumassa olevien tuotteiden varastoa.


Lumenen meikkivoide vetelee viimeisiään, joten päätin mennä tällä kertaa Macin pisteeseen kun siellä asiantuntevat myyjät ovat heti valmiina opastamaan oikean sävyn valinnassa. Tällä kertaa mulla oli vielä ongelmana leuka, johon aina uudelleen ilmestyy kipeitä näppyjä, joiden peittämiseksi valittiin vielä lisäksi peitevoidekin. Amanda ainakin kehuu Macin meikkivoiteita ja kun yhteisesti tulee tyhjennettyä ja kierrätettyä kuusi palautukseen kelpaavaa purkkia, saadaan huulipuna ilmaiseksi.


Madaran kasvoöljy loppui multa jokin aika sitten ja näillä pakkasilla kasvot kyllä vaativat tehokosteutusta. Huomasin että Bodyshopiin oli tullut myyntiin uusi kasvoöljy, jonka kävin hakemassa.
En ehtinyt vielä sitä kokeilla kun nyt muutamana iltana olen levittänyt tehokosteuttavaa naamiota, josta loput olisi tarkoitus pyyhkiä pois, mutta mun naamani imaisee sen kokonaan.


Nioxin-sarjan shampoista olen lukenut kehuja ja huomasin niitä 40 % alennuksella Stockalla niin piti ostaa kokeeksi jos vahvistaisivat hiuksia, mulla on ainakin viime aikoina tuntunut irtoilevan tavallista enemmän hiuksia niitä harjatessa.


Sitten vielä jotain pientä ylellisyyttä teki mieli ja kävin tutkimassa Glitterissä koruja ja ihastuin tällaiseen pitempään marmorikuvioituun kaulakoruun, joka mulla heti roikkuu kaulassa ihan näin kotoilupäivänäkin.





tiistai 19. tammikuuta 2016

Tautinen tammikuu

Oikeastaan koko alkuvuosi on mennyt sairastamisen merkeissä. Välillä tein itselleni pesän vierashuoneeseen ja otin käden ulottuville kaiken tarpeellisen. Kirjoja tuli luettua paljon ja välillä nukahdettuakin sinne sohvalle ainakin osaksi yötä.

Mies tilasi joululukemiseksi kolmannen osan J.K.Rowlingin salanimellä kirjoittamasta dekkarisarjasta ja tykättiin että kirjat ovat kerta kerralta olleet parempia.

Alkuvuodesta alkoivat kireät pakkaset ja järvi höyrysi ennen jäätymistä niinkuin joku hiidenpata.

Honey on koittanut maastoutua peiton alle ettei tarvitsisi lähteä ulos jäätymään ja ollaankin tyydytty käymään lähinnä takapihalla vaan äkkiä asioilla.


Ollaan koitettu vähän keventää ja lisätä salaatteja ja kasviksia, mm. fetasalaatti ja täytetyt paprikat maistuivat, mutta ruokahalu on ollut vähän olematon enkä ole jaksanut kamalasti kokkaillakaan.

Honey on aikamoinen pörröturkki ja mun tekis mieli aina laittaa sen korvassa olevaan reikään joku koru:) Sillä on kunnon lävistys sen tarhalla laitetun karjamerkin jäljiltä.

Järvi on jo jäässä ja retkiluistelijoille aurattu rataa, ihme kyllä siellä on väki tarjennut luistellakin. Itse en vielä viimaiselle järvenselälle ole lähtenyt kävelemään.


Kännykkäostoksiakin on tehty, ihan ei itselle vielä kyllä mutta vähän vanhemmalle väelle selkeä näppäimillä toimiva Doro on ehdottomasti älypuhelinta parempi vaihtoehto.

Ensimmäiset tulppaanit oli pakko ostaa vaikka sitten kävelinkin niiden kanssa 20 asteen pakkasessa pitkät matkat, saa nähdä mitä vaikuttaa kestävyyteen.

Töissä meni monta vuoroa korvat lukossa ja puolikuntoisena, onneksi saa välillä vähän huokaista vapaalla. Mutta kiva juttu että töihin saatiin lahjoituksena varmaan ainakin neljäkymmentä värikästä taulua, joista iäkäs taiteilija toivoi olevan iloa vanhuksille. Niille nyt pitäisi keksiä sopivia paikkoja, valitaan mieleisimmät ja osa annetaan muille osastoille väriä tuomaan.

Lunta on tullut välillä kunnon kinokset, vanha Kaapon patsaskin on paksun lumipeitteen alla. Ulkona on tosi kaunista ja talvista, kerrankin on ollut sellainen talvi ettei tähän mennessä ole tarvinnut jatkuvasti käyttää Icebugeja ja pahemmilta jäätiköiltä on vielä säästytty.


lauantai 16. tammikuuta 2016

Pari neulemekkoa

Eihän mun pitänyt aleista juuri mitään alunperin hankkia mutta tarkemmin mietittyäni havaitsin tarpeen neulemekolle, yksi mun monta vuotta käyttämäni suosikki kun on niin kulunut, että käytin sitä nyt ainakin kovilla pakkasilla töissä yövuorossa työliivin alla ja se saattaa sitten talven jälkeen päätyä hävitykseen.
Elloksen alennusmyynnistä kuitenkin löytyi pitempi poolokauluksellinen beige neulemekko ja ohuempi läpikuultava musta mekko, joita olen ajatellut käyttää leggingsien kanssa.


Valitsin kaksi vähän erityylistä mekkoa tuomaan vaihtelua, mulla oli nimittäin sitä vanhaa lempparimekkoa kaksi ihan samanlaista eri värisinä.
Vaalea mekko on reilumman pituinen ja lämpimämpi ja musta puolestaan vähän levenevää mallia ja vaatii alle jonkun topin tms. ettei ole liian läpinäkyvä.


Mekkojen lisäksi etsiskelin jonkinlaista turkisliiviä ja Ellokselta löytyi sellainenkin. Ainoa vaan että ei ollut isompia kokoja, mutta tilasin silti enkä joutunut pettymään. Ihanan pehmeä ja lämmin liivi, eikä koolla niin väliä kun ei sitä ole tarkoituskaan pitää kiinni. Ajattelin heti yhdistää sen uuteen mekkooni.
Kunhan vaan pääsee taas käyttämään vaatteita johonkin ihmisten ilmoille; nyt olen ollut kaksi iltaa töissä ja on vielä aika toipilasolo. Jo töihin saakka pääseminen on ollut melkoinen voimanponnistus ja oon yrittänyt ottaa siellä vähän rauhallisemmin. Tuntuu ettei tulehtunut korvakaan ole vielä oikein kunnossa, mutta jospa tämä olo tästä päivä päivältä helpottaisi, viiden illan putki vaikutti alkuun ylitsepääsemättömältä mutta huomenna sitä ollaan jo puolessa välissä.


Vielä on yksi alepaketti matkalla, löysin sairaana ollessa netissä aikani kuluksi selaillessani pari hempeää kevätlaukkua joita nyt seuraavaksi odottelen. 

maanantai 11. tammikuuta 2016

Tammikuun Livbox

Tammikuun paketissa kehuttiin ihastuttavia tuotteita niin sisäiseen kuun ulkoiseen hyvinvointiin, mutta sallitaan kai pitkittyneeseen tautiin kyllästyneelle vähän lupa olla tyytymätön. Mun mielestä tää oli harvinaisen tylsä ja arkinen pakkaus juurikin nyt kun olisin kaivannut jotain piristävää ja jopa ylellistä.


Mukana tuli cashewpähkinäpussi, jonka hetki sitten lisäsin fetasalaatin joukkoon. Olisi ollut edes suolaista ja syntistä naposteltavaa.


Ainoo mua kiinnostava näistä oli toi minituubi Philosophyn anti-ageing voidetta herkälle iholle. 
Hiuspohjan tehokosteuttajalle mulla ei löydy käyttöä itsellä ja kaikista pahin oli anteeksi nyt vaan tuo Tena-voide, jota en tosiaan kotona tahdo nähdä silmissäni kun olen sitä merkkiä työelämässä yli kymmenen vuotta käyttänyt vanhuksilla mm. peppuvoiteena.
Kyllähän se silti hyvää ja kosteuttavaa on, mutta mulle nyt vaan tulee siitä omanlaiset mielikuvat.


Suuvesi ja Alpenkraftin vitamiinijuoma kelpasivat miehelle, jos hän vaikka välttyisi flunssalta kurkkua rauhoittavalla yrttisekoituksella.


Lumenen uusi silmänrajaustussi mua kyllä kiinnosti, olisi kiva oppia tekemään siistejä rajauksia kun en ole siinä oikein onnistunut ja tuntuu vaikealta hommalta kun varsinkin toisessa silmässä on niin huono näkö.
Tää nyt oli vähän negatiivista juttua, mutta alkaa jo kyllästyttää sairastaminen ja lepäily vaikka olenkin yleensä tosi etevä makoilemaan ja lueskelemaan. Jos sitä huomenna jo kykenisi ulos raittiiseen ilmaan ihastelemaan lumimyräkkää edes joksikin aikaa.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Sairasvuoteella

Nyt tuli paketti perille, vielä sadekelejen aikana tilatut kumisaappaat ovat heti valmiina odottamassa kun sää taas joskus lauhtuu. Mun mielestä nää oli kivan sirot pidettäväksi ihan kaupungillakin ja koko 37 oli juuri sopiva. Hintakaan ei päätä huimannut kun alennuksesta sai vielä lisäalennusta, hinta jäi alle neljänkympin.


Hain nämä eilen lääkäristä tullessani, oon tosiaan yli viikon sairastanut, enkä ole näillä paukkupakkasilla liiemmin ollut ulkona. Viikko sitten menin kolmanneksi yöksi töihin kun en enempää saanut sairaslomaa ilman lääkärillä käyntiä. Se ei kuitenkaan ollut hyvä ratkaisu, koska olo vaan huononi ja makailin koko alkuviikon kotona voimattomana ja flunssaisena.
Torstaina alkoi taas uudelleen kolmen yön valvominen, johon lähdin puolikuntoisena ja tokan yön jälkeen piti lopulta luovuttaa ja mennä työterveyteen päivystävälle lääkärille.
Mulla oli tulehdusarvot koholla, korvatulehdus ja poskionteloiden limakalvot turvoksissa. Sain nenäsuihketta ehkäisemään poskiontelotulehdusta ja antibioottitippoja korviin. Ja sen viimeisen yön sairaslomaa. Nyt taas ihan lepäilyä, muuhun ei kykene...


Sentään joulukoristeet jaksoin kerätä tänään pois. Muuten en ole juuri mihinkään liikkunut mitä nyt viikolla kävin pikaisesti kirjastossa palauttamassa kirjat ja yritin hakea samalla Livboxin matkalla pakettiautomaatista, mutta se ei onnistunut kun luukku ei auennut ja piti ottaa yhteyttä johonkin vikanumeroon. Soittelin kotoa ja siellä sanottiin että paketti on laitettu liian lähelle sitä ovea ja lupasivat käydä sitä siirtämässä. Harmitti kyllä vähän, mutta onneksi en pelkästään vartavasten mennyt sen paketin takia kipeenä 25 asteen pakkaseen...
Nyt pitäisi vaan malttaa lepäillä ja odottaa sisällä toipumista, on niin kylmä ettei Honeykaan käy kun äkkiä pihalla pissalla. Jos tällaiset pakkaset jatkuu pitempään niin pitää varmaan ostaa tossut sille, viime talvena kun ei sellaisille ollut tarvetta.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Savea ja kosteutta naamaan

Tässä syksyn aikana mä oon kehitellyt jotain outoja iho-ongelmia itselleni. Mulla ei ole koskaan nuorempanakaan ollut erityisemmin mitään näppyjä jotain satunnaista yksittäistä finniä lukuunottamatta, mutta nyt luultavasti jostain hormonaalisesta syystä leuka on alkanut kukkia ja kutista kun taas ylempää kasvot ovat välillä ihan hilseilevän kuivat.

Mä oon lukenut kovasti kehuja Glamglown naamioista ja menin Sokokselle tutkimaan tilannetta. Mukava myyjä tuli auttamaan ja sain oikein hyvää palvelua. Olin ajatellut leukaa silmälläpitäen antibakteerista, rauhoittavaa ja hoitavaa Supermud-naamiota, mutta hän vielä kyseisen osaston omalta myyjältä varmisti ja todettiin että se on liian kuivattava muille kohdille mun naamassani.
Tehtiin sitten niin, että kun ostin tätä erityiskosteuttavaa naamiota auttamaan kuivuuteen niin sain pari näytepurkillista sitä savea leukaa varten.

Tuollaisesta pikkupurkista riittää tosi moneksi kerraksi ja leuka on tuntunut vähän rauhoittuvankin eikä ole niin ärtynyt ja kutiseva.
Ja kosteuttavaa naamiota laitoin ohjeen mukaan vaikuttamaan yöksi, ylimääräinen kerros neuvottiin pyyhkimään lopuksi paperilla pois mutta mun ihonihan imi sen perusteellisesti. Se oli muuten ihanan makeantuoksuista, vähän kuin joku toffee.

Hienoa kun sain näytteen, saattaa käydä niin että ostan sitäkin jatkossa oikean pakkauksen mahdollisia ongelmakohtia varten. On muuten kivan näköistä kun levitän itselleni mutaparran pariksikymmeneksi minuutiksi välillä iltaisin;) kaikkea muuta kuin seksikästä...






lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuoden vaihde

Vielä tulee joulun ja uuden vuoden tunnelmia Instagram-kuvien muodossa, vaikka kai jo joulujutut alkaa useampia kyllästyttää, tosin meillä aina kerätään joulukoristeet ja kuusi pois vasta loppiaisena.
Mies on monena vuonna jo ostanut kotiin jonkun nätin joulukukka-asetelman ja tämän vuotinen taisi olla mun suosikkini kaikista; hyasintit juuri valkoisena ovat mun mielestä kauneimpia joulukukkia ja tuo tyylikäs lasiastia on kivaa vaihtelua menneiden vuosien koreille ja kiuluille.

Tänäkin vuonna mietin teenkö ollenkaan jokavuotista kalakakkua, aina siitä jää kuitenkin osa syömättä kun on niin paljon muuta tarjottavaa, mutta nyt sitä Muumi erityisesti toivoi muutenkin pieniruokaisena niin mähän sitten laitoin sen.

Kuusi oli tuuhea, sopusuhtainen ja tuoksuva ja Amanda tuli sen koristelemaan aatonaattona ja jäi samalla yöksi kotiin ollakseen aamulla valmiina katsomassa lastenohjelmia.

Tänä vuonna mullakin oli aikaa istua ja katsoa ihana perinteinen lumiukko kokonaan. Lumiukkojen tanssi tuo mieleen muistoja kun Amanda pienenä satubalettilaisena tanssi sen tahtiin balettikoulun jouluesityksessä.


Töihin taas oli mentävä vaikka joulunvietto muilla jatkui ja joulupukki oli tuonut asukkaille hauskoja hypistelymuhveja, joita Mummonkammari myy kerätäkseen rahaa nuorten ulkoiluttajien hankkimiseksi vanhuksille. Toi oli kyllä kiva idea dementoituneille; erilaisia värejä ja materiaaleja ja kun sisään työntää käden niin sieltäkin löytyy kulkusia, erilaisia nappeja ja esimerkiksi tyhjä teippirulla ommeltuna tunnusteltavaksi.

Muistojen joukosta löytyi kuva Honeysta kun se odotti adoptointia vielä Romaniassa, kyllä on tullut turkkia ja kiloja lisää tämän kuvan jälkeen.

Honey on ollut aika stressaantunut koko syksystä, kaikenlaisista muutoksista ja uudesta sisustamisesta, kun Amandakin lähti kotoa ja joulu vielä hermostutti lisää kun oli niin paljon trafiikkia. Se on nukkunut lattialla, vessassa tai saunassa eikä sängyssä kuten aiemmin. Kovin ollaan pohdittu sen mielenliikkeitä eikä sekään ole poissuljettu että käydään tässä eläinlääkärissä tutkituttamassa, mutta vahvasti tuntuu siltä että vaiva on korvien välissä eikä kivusta yms. ole kysymys.

Talvipakkasetkin lopulta alkoivat ja järvi osoittaa jo jäätymisen merkkejä.


Uudenvuoden vastaanottaminen meni kotioloissa Honeyn kanssa, vähän herkuteltiin dipeillä ja mies lähti sitten yötöihin ja me otettiin kaksin rennosti. Ei pamahdukset pelottaneet ollenkaan, Honey vilkaisi mua ensin mutta kun jatkoin lukemista kaikessa rauhassa niin se asettui sohvalle viereen nukkumaan. Takapihalla käytiin yhden jälkeen kun vähän meteli rauhoittui.

Mitään lupauksia ja suurisuuntaisia suunnitelmia en tehnyt ollenkaan tulevan vuoden varalle, mennään nyt vaan päivä kerrallaan.
Hienoja jäätaideteoksia vähän ehdin rannalla ihailla ennenkuin eilen kaatoi flunssa sänkyyn, huonolla omatunnolla töihin soittelin ja sain kaksi yötä sairauslomaa, kolmanneksi täytyy sitten yrittää kerätä voimia. Mutta täytyy sanoa että olisin ehkä juuri jaksanut valvoa viime yön, mutta jos olisi pitänyt töitäkin tehdä niin olis ollut aika ylivoimaista.