Enkelit on täällä taas

Mä oon viimeiseen saakka lykännyt ja vastustanut joulun ajattelemista, jotenkin on ollut niin raskas ja pimeä syksy, joka on vienyt kaikki voimat niin ettei koko joulu ole yhtään inspiroinut, päinvastoin on tehnyt mieli jättää väliin koko touhu... Mutta eiköhän se tästä taas jollain tavalla lähde vaikka vähän pienemmälläkin panostuksella, kun perinteinen joulun odotukseen ja adventtiin liittyvä enkeli-ikkuna saatiin laitettua ja mies ripusti jouluverhot ikkunaan.

Varmaan osaltaan tän hetkiseen olotilaan on vaikuttamassa myös ratkiriemukas työrupeama; kolme yötä ja yksi vapaa ja samantien neljä yötä perään... Välissä ei ollut järkeä edes kääntää rytmiä, joten oon nyt periaatteessa valvonut yhdeksän yötä putkeen, enkä ole nähnyt päivänvaloa pitkään aikaan ollenkaan. 

Mä tykkään tehdä yövuoroja todella paljon, mutta tää otti kyllä tällä kertaa voimille.

Nyt on kaksi vapaapäivää edessä ja yritän huilata ja tehdä edes jotain pientä; lantut odottavat kuorimista ja olisi tarkoitus saada lanttulaatikot pakkaseen huomenna. Muuten olen kyllä vahvasti suurimmaksi osaksi valmiina laitetun kannalla tänä jouluna, mutta Muumi tekee kuitenkin perunalaatikon ja mä lanttulaatikon itse ja muuta sitten mietitään sen mukaan mitä kukin ehtii ja jaksaa.

Loppujen lopuksi suuri osa jouluruoasta on kuitenkin sellaista jota on tehty vaan tavan vuoksi, vaikkei se kovin monelle edes maistu. 

Nyt otetaan rennosti ja sytytetään kynttilät.

Netflixin lumoissa

Mä oon ollut tosi huono telkkarinkatsoja lähes aina, joitakin harvoja kiinnostavia sarjoja olen seurannut vuosien varrella, elokuvia en juuri ollenkaan. Lukeminen on aina ollut se mieleisempi vaihtoehto, jos on voinut valita enkä oikein siedä telkkaria taustaäänenäkään.

Osaltaan varmaan reilun kymmenen vuoden aikana tekemäni vuorotyö on ollut osallisena asiaan, on hankala seurata säännöllisesti sarjoja ja muistaa nauhoittaa tarvittaessa väliinjääviä jaksoja.

Muutama vuosi sitten hankkimani iPad mullisti mulla ohjelmien katselun niin, että kaiken tarvitsemani ja haluamani katson sen kautta omaan tahtiini, enkä tahdo edes muistaa miten tv:tä ja digiboksia käytetään, josta saan välillä kyllä kuulla;)

Kuitenkin viime kesänä kun Ida oli Suomessa lomailemassa, eikä keksinyt tarpeeksi ajankulua itselleen, sai hän meidät ylipuhuttua tilaamaan Netflixin ensin kokeeksi.

Ja siitähän riemu repesi; siteeraan tässä Lindan Facebook-päivitystä : " En muista olleeni näin onnellinen/jännittynyt/innoissani sitten lapsuuden huvipuistoretkiä edeltävinä vuorokausina. Kyse ei ole maailmanympärysmatkasta, luksuslukaalista tai raskaudesta. Kyse on siitä, että perheeni on tehnyt loistavan päätöksen hankkiessaan Netflixin, minkä johdosta ulottuvilleni avautui uljas uusi maailma. Näkemiin toverit! "

Enpä ollut tiennytkään että se oli niin tärkeä juttu.

Mä en oikein keksinyt mistä aloittaa ja Linda suosittelikin mulle Downton Abbeya, johon ihastuin ja katsoin koko sarjan putkeen ennen tällä hetkellä suoraan tv:stä nähtävää viimeistä kautta.

Mä tulin sellaiseen tulokseen, että on parempi katsoa kokonainen sarja alusta loppuun ennen kuin  siirtyy seuraavaan. Mulla on aina välillä taukoa töidenkin takia niin etten ehdi tai jaksa katsella mitään, mutta tää on ollut mainio ratkaisu, iPadilta on helppo silloin tällöin katsoa joku jakso aina silloin kun itselle sopii. Ja pysyy kärryillä kun ei hypi sarjasta toiseen.

Seuraavaa ohjelmaa etsiessäni käännyin taas Lindan puoleen ja sieltä ehdotettiin Orange is the new Black-sarjaa, jota vähän epäilevin mielin aloitin katsomaan, naisten vankilaan sijoittuva tarina kun on ihan jotain muuta kuin loistelias Downton Abbey... Kuitenkin innostuin ja katselin kaikki tuotantokaudet ja jäin odottamaan innolla jatkoa.

Taas tuli aika löytää uusi kohde ja Linda jälleen kerran auttavaisena esitti suosituksia.

Nyt mä oon jo menossa viidennessä tuotantokaudessa Modern Familya. Kaikki nää sarjat ovat olleet ilahduttavasti aivan erityylisiä, tämänkin meinasin ensin lytätä kun mua ärsytti Pulmusten isä ja päälle nauretut komediasarjat. Mutta täähän olikin jotain aivan muuta ja kummasti vaan tämäkin on mut koukuttanut ja noin 20 minuutin pätkät ovat mukavaa vaihtelua vapaa-ajalla lukemisellekin, että näin sitä vaan vannoutunut lukutoukka on kääntänyt kelkkaansa ja Netflixin kokeilukausi sai unohtua ja se on meillä nyt vakituisesti käytössä, jopa mullakin;)

Marraskuun tunnelmia

Paljon on tullut vietettyä aikaa sisällä kotona, montaa valoisaa tuntia ei päiväsaikaan enää ole ollutkaan. Isänpäiväviikonloppuna Linda ja Vili valloittivat keittiön ja postausta herkuista on aiemmin ilmestynytkin, hernesosekeittoon ei kuitenkaan tarvittu koko pulloa kuohuviiniä joten saatiin nostettua maljatkin.

Käytiin ystävän kanssa Kustaa Kolmosessa jälleen kerran syömässä ja maisteltiin alkupalaksi yhdessä tuollainen kuorrutettu sipsilautanen, kokeilin sen innoittamana vähän samantyylistä kotonakin. Broilerihalloumileivän olen syönyt ennenkin ja oli niin hyvää että valitsin taas sen.

Honey mainostaa miten tärkeä koira on taloudessa.

Pidin lokakuun lopussa kynttiläkutsut ja olen jo ehtinyt käyttää paljon uusia hankintojani; koristelin lasikuplat jouluisiksi ja suurimman niistä sai omaan kotiinsa Amanda, joka voi käyttää sitä myös tarvittaessa kukkamaljakkona.

Uusi pieni sydäntuikkukippo heijastaa kauniisti valoa ja eräänä iltana tunnelman kruunasi vielä jääkylmä päärynäsiideri.

Marraskuun alkupuoli on ollut niin leutoa että naapurin sitkeä sipulikasvi putkahti esille kukkimaan.

Keskustorin joulukuusi on jo pystyssä ja valoin koristeltu, tänä vuonna ei tarvitse vinoilla vinosta kuusesta kuten vuosi sitten.

Tein virheratkaisun kun kuvittelin vielä hyvin pääseväni pyörällä yövuoroon, mutta kyllä oli tuskien taival; lunta kertyi niin että jouduin osan matkaa taluttelemaan pyörääni, jarrutus oli hengenvaarallista ja silmälasitkin piti ottaa pois ekassa risteyksessä kun lunta tuli täysillä päin naamaa.

Pyörä saikin sitten jäädä työpaikan pihalle ja hyppäsin aamulla bussiin.

Neljän aikoihin on jo kovin pimeät koiranulkoilutusmaastot, lumi onneksi auttaa tuomalla valoa.

Lunta on sitten tullutkin ihan reilusti, eikä kauaa kestänyt kun jäätiköt valtasivat taas tiet. Sanon vaan että nastakengät on ihan hengenpelastajat, ilman niitä en juuri uskaltaisi lähteä pihalle luistelemaan.

Ylellisen pehmeä

Ei ole turhaan kehuttu kotimaisen Balmuirin huiveja ja kun tuli tilaisuus käyttää Stockmannin kanta-asiakkaan alekuponki jolla sai 15 euroa putoamaan lähtöhinnasta, niin päätin ostaa itselleni lämpimän kidmohair-huivin.

Tässä alkaa olla taas ne ajat käsillä kun päivittäin pitää tarkkailla säätä, ei varmaan ole kaukana se päivä kun pyörä täytyy laittaa talvitauolle ja alkaa taas hytistä bussipysäkillä työmatkojen yhteydessä.

Mä en koskaan osaa mennä rennosti viime hetkellä, vaan yleensä seison pysäkillä mieluummin jo kymmenen minuuttia ennen bussin tuloa kuin jännitän myöhästymistä...

Huivi on suloisen pehmoinen, kelpaa mukavuudenhaluiselle romanialaisprinsessallekin päiväunia sulostuttamaan. Väreissä ei ollut kovin montaa vaihtoehtoa tarjolla mutta harmaa oli juuri yksi miettimäni vaihtoehto, joka erottuu mun suurimmaksi osaksi mustista takeistani.

Nyt saa sitten pakkaset rauhassa tulla, mä oon sen verran lämminverinen että näillä asteilla tulee vielä hiki paksumpien asusteiden kanssa.

Eräänlaista hulluutta tämäkin

Tuossa muutama viikko sitten pidin Partylite-kynttiläkutsut ja siinä yhteydessä aloinkin miettiä miten paljon erilaisia kynttiläsomisteita mä oon lukuisilta kutsuilta itselleni tilannut tässä jo varmaan yli kymmenen vuoden aikana.

Yritin sitten saada kuvia lähes kaikista, joku taitaa olla mökilläkin ja led-kynttilöitä en muistanut ikuistaa, ja kyllähän niitä silti loppujen lopuksi kertyi... Mä tykkään varsinkin pimeään aikaan sytyttää useammankin tuikun palamaan, noita koristeita on vähän joka puolella, joten voi poltella aina vähän erilaisissa kipposissa maun ja tunnelman mukaan ja aina välillä paraatipaikalla vaihtuvat asetelmat. Tuoksuvat kynttilät kuluvat tällä tahdilla nopeasti loppuun, niin käytän sitten ihan tavallisia edullisempia tuikkuja suurimmaksi osaksi.

No nyt saavatkin sitten kuvat puhua puolestaan, tässä tulee kokoelmaa...

Vintage Stories

Päivä on kulunut kaikin tavoin apeissa tunnelmissa aina välillä myös uutisia seuraillen ja nyt istahdan vihdoin kynttilöiden loisteeseen rauhoittumaan.

Jo muutaman vuoden ajan KappAhlissa, joka kuuluu mun lempparivaatekauppoihini on keväisin ja syksyisin ilmestynyt rajoitettu Vintage Stories-mallisto, joka on aina ihastuttanut mua ja oon yleensä ostanut jotain siihen kuuluvaa vaatetta.

Tämän syksyn teemana oli 70-luvun boheemit mallit ja linjat yhdistettynä 20-luvun eleganssiin; koristeltuihin ja  helmillä kirjailuiltuihin yksityiskohtiin ja printteihin. Värit mallistossa noudattelevat mustavalkoista linjaa ja joukossa on ripaus kultaa.

Mä ostin kaksi juhlavampaa yläosaa mm. pikkujoulujen toivossa, vaikka myyjän kanssa todettiin että saahan niitä arkenakin käyttää kun ei niitä juhlia liiemmälti ole tiedossa.

Downton Abbeya seuranneena mua viehättivät erityisesti 20-luvun tyyli ja näyttävät kirjailut ja molemmissa mun suosikeissani oli jujuna etenkin selkäpuolen koristelu.

Mustassa kangaspaidassa on selässä avonaisempi koristeltu malli, johon ihastuin kun siitä huolimatta voi käyttää normaaleja, tukevia rintaliivejä alla.

Toinen suosikki oli samettipintainen hapsuhelmainen jakku, jossa myös selässä oli isompi kuvio katseenvangitsijana. Mulla on ennestään vanha musta kultapitsillä koristeltu T-paita, joka sopii ainakin alle mainiosti kun kokeilin.

Ja tänään juuri ilmoittauduinkin vanhan työyhteisön pikkujouluihin kun sain varmistettua että mulla on silloin vapaata, joten käyttöä löytyy ainakin silloin:)

Downton Abbeyssa on myös ihania hiuskoristeita ja pantoja, pitää ehkä etsiä jotain sen tyylistä jos sattuu tulemaan vastaan.

Uusi vierashuone

Tässä syksyn aikana ollaan vähän kerrallaan sisustettu Amandan jäljiltä tyhjäksi jäänyttä huonetta, joka toimii nyt kirjastona ja vierashuoneena silloin kun esimerkiksi Linda tulee yöpymään Tampereelle.

Viimeisenä tuotiin kirjahylly, jota lopulta kuukauden sijasta jouduttiinkin odottamaan kaksi kuukautta. Nyt alkaakin sitten olla valmista kun saatiin kirjoja koottua ja järjestettyä erinäisiltä hyllyiltä ja laatikoista siististi näkyville ja aika täyteen kirjahylly jo tulikin vaikkei kaikkia pokkareita sinne edes  laitettukaan.

Tähän saa jatkossa tarvittaessa lisäosia ja esim. jonkinlaisen kulmaosan tuonne oikeaan reunaan jos myöhemmin haluaa laajentaa.

Edellisen epäkäytännöllisen ja hankalasti avattavan vuodesohvan tilalle tuli kulmadivaanisohva, jossa on sopivasti säilytystilaa vuodevaatteille ja se on helppo vaan vetää auki.

Hauskana yksityiskohtana seinää pääsi koristamaan pantterijuliste, joka hankittiin jo meidän ekaan kotiin vuonna -86. Se on kulkenut uskollisesti mukana vaikkei joka asunnossa ole päässytkään seinälle.

Tyynyjä oli ennestään ja muutama hankittiin lisääkin mukavaa löhöilyä varten.

Mä ihastuin niin tämän syksyn uusiin yksinkertaisiin Kaasa-kynttilälyhtyihin, että haettiin sitten vielä toinenkin väripilkuksi. 

Nyt täällä kelpaa lueskella ja takkahuoneen telkkarikin näkyy hyvin tarvittaessa. Honey myös mielellään tekee pesiä tyynyjen joukkoon ja tykkää erityisesti pehmeästä matosta.

Herkkuja isälle

Isänpäivän aikataulu oli aika epätavallinen, koska mies oli yövuorossa ja toivoi saavansa nukkua ainakin puoleen päivään.

Linda on meillä aina yhtä innokas suunnittelemaan juhlatarjoiluja, joten isänpäiväruoat olivat hänen ja Vilin toteuttamia, mitä mä vähän autoin kakun kanssa.

Brunssi syötiin yhden aikaan ja se oli todella miehekäs, mitään vihannesta tai hedelmää ei ollut tarjolla, sen sijaan pannupizzaa, croissanteja, tacolastuja, uuniperunoita kinkkutäytteellä, paneroituja broilerinpaloja dipin kanssa, juustokakkua, colaa ja pisteenä iin päällä jämäannos iskän lempparia juustomakaronilaatikkoa ketsuppisydämellä.

Näillä jaksoi hyvin, sillä varsinainen ruoka tarjoiltiin vasta yhdeksän jälkeen illalla.

Ruoanlaitossa tarvittiin jonkin verran kuohuviiniä ja loput kaadettiin sitten alkumaljoiksi. Tarjolla oli Mas de la Sabatera-nimistä cavaa, joka on saanut kultamitalin arvosteltaessa vuoden 2015 viinejä. Mulla tosin menee tuollaiset makuelämykset vähän ohi kun en tykkää mistään kuivista viineistä, mutta Linda oli ovelasti tuunannut mun lasillisen juomakelpoiseksi lorauttamalla sinne makeaa banaanilikööriä joukkoon;)

Alkukeittona syötiin ranskalaista hernesosekeittoa Creme Ninonia, johon juuri tuli sitä kuohuviiniä ja joka kuulemma on Jorma Uotisen bravuureja.

Pääruoaksi tarjottiin herkullista broileriaurajuustosalaattia, jossa oli joukossa hedelmiä ja siemeniä.

Jälkiruokana oli vielä naked cake-tyyliin toteutettu kakku, jonka valmistus epäonnistui kaikin tavoin, mutta siitä ei sen enempää; maku ratkaisee...

Kiva kun noilla opiskelijoilla ei ole muuten niin aikaa laitella sen ihmeellisempiä syömisiä arkena, niin tulevat sitten välillä tänne ja saattavat käyttää koko päivän kokkailuun, joka näyttää olevan nuorenparin yhteinen mukava harrastus.

Synttäri-illallinen

Tänään touhutaan isänpäivätarjoiluja ja siitä varmasti juttua myöhemmin, mutta tossa viikolla oltiin juhlistamassa suloisen kummitytön 15-vuotispäivää illallisen merkeissä, kun he varta vasten tulivat Tampereelle ostoksille ja juhla-aterialle.

Vaihtoehtoja ruokapaikaksi oli muutamia, mutta lopulta päädyttiin Piazza-ravintolaan joka sijaitsee ihan rautatieaseman kulmalla Scandic-hotellin yhteydessä.

Alkuun nostettiin kuohuviini- ja maitomaljat sankarille:) En muistanutkaan heti tuota ruokapaikkaa vaikka siellä joskus vuosia sitten olen käynytkin.

Keskellä on viihtyisä ruokailutila, jonka ympärillä on useampia kojuja, joissa valmistetaan eri maiden keittiöiden ruokia.

Alkupalaksi koko seurueelle valittiin kolmesta eri vaihtoehdosta olisikohan tuo nyt sitten ollut Barcelona-plate, josta riitti kaikille sopivasti maisteltavaa ennen tuhdimpaa pääruokaa.

Mun oli vaikea valita useammasta eri hampurilaisannoksesta, lohikin olisi houkutellut kovasti mutta otin kuitenkin sitten tylsästi vaan juustopekonihampurilaisen, joka olikin tosi maukasta.

Toiset ottivat kokolihahampurilaiset Angus-pihvillä ja sipulirenkailla. Sain maistella siskolta sipulirenkaita ja ne olivat harvinaisen rapeita ja onnistuneita. Joku makeahko kastikevivahde ei täysin miellyttänyt ruokailijoita näissä ruoka-annoksissa.

Synttärisankari söi kormakanaa ja oli tyytyväinen annokseensa vaikkei jaksanutkaan syödä kaikkea.

Käveltiin rauhassa takaisin ja ihailtiin Hämeenkadun jouluvaloja sekä juhlavasti valaistua Tammerkoskea kun tihkusadekin oli sopivasti hellittänyt.

Synttärityttö kovasti jo odottaa mopokorttia päästäkseen ajelemaan uudella kulkupelillään...