Seitsemän kysymyksen haaste

Tartuin nyt ihan yleisesti tähän haasteeseen, joka on viime aikoina esiintynyt blogeissa, kun on kerran vapaata ja aikaa.

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?

Täytyy sanoa että en enää, kotiäitivuosina leivoin, kokeilin uusia reseptejä ja keräilin valtavat määrät keittokirjoja ja ruokaohjeita. Nyt vuorotyö sekoittaa ja hallitsee elämää eikä kotonakaan asu enää niin paljon perhettä, että inspiraatio on toistaiseksi hukassa.

Bravuuri on ehkä voileipäkakku, sitä välillä toivotaankin.

2. Mitä muuta harrastat kuin bloggaamista?

Lukeminen on rakas, helppo ja halpa harrastus työvuoroista riippumatta.

Uiminen etenkin kesällä järvessä on lempiurheilulaji. Aikaisemmin kävin myös säännöllisesti uimahallissa työkaverin kanssa, mutta nyt sekin on jäänyt vähälle uimahalliremontin takia, eikä ole ollut tarpeeksi viitseliäisyyttä.

3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveille kävi?

Jo kansakouluaineessa kirjoitin että musta tulee pankintäti ja niinhän musta alkuun tulikin, työskentelin pankkitoimihenkilönä n. 8 vuotta ennen äitiyslomalle jäämistä.

4. Sisustukseksi kulmakivet? Värit, materiaalit vai joku muu?

Alkuaikojen mustavalkoisuus on vähän pehmentynyt, mukana on mm. koivua ja beigen sävyjä, joilla musta sohvakin on peitetty.

Aiemmin keittiössä oli kaikki punaista, nyt on siirrytty sinivihreään värimaailmaan.

Kestävät Muuramen huonekalut ovat kulkeneet mukana jo lähemmäs 30 vuotta ja seassa on 70-luvun perintöä sekä kotoa että isomammalta.

Artekin tyyli miellyttää, haaveilemme vielä joskus hankkivamme keittiöön ruokailuryhmän sieltä ja yläkerran tarjoiluvaunu on mun silmäteräni.

5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

Mä en oo koskaan välittänyt kauheasti kuunnella musiikkia, nautin hiljaisuudessa lukemisesta.

Abban musiikista tykkään, se tuo mieleen nuoruuden ja tämänhetkinen lemppari on ollut jo jonkin aikaa Katy Perry;)

6. Jos saisit valita millä historian vuosisadalla tai vuosikymmenellä eläisit? Miksi?

Haluaisin viettää ehkä joskus 1900-luvun alun aikakaudella kesäistä ja romanttista kartanoelämää joko Suomessa tai Englannissa, ottaen huomioon että mä oon se kaunotar, joka kulkee hienoissa vaatteissa, juhlii ja ratsastaa, enkä toimi keittiöpiikana tai navettatöissä.

7. Pakopaikkasi? Onko sellaista ja jos on niin mikä?

En mä muuta osaa sanoa kun oma turvallinen ja viihtyisä koti.

Flunssaa liikkeellä

Edellinen viikko meni voimattomana kunnon flunssan kourissa, edelleenkin nenä vuotaa jatkuvasti ja olo ei ole vieläkään ihan normaali, mutta töihin ja öihin on jo palailtu. Nyt on vuorostaan vanhin tytär meillä sairastamassa. Kotona ollessani hemmottelin itseäni kukilla, Pirkan reilun kaupan tulppaaneja ja ruusujakin tuli ostettua lääkärireissulla.

Joukossa oli onnettoman pieni tulppaaninrääpäle, jonka aukeamista ja selviytymistä jännitin.

Ennen matkalle lähtöään mies avasi pääsiäiskauden ja osti ensimmäiset suklaamunat. Uskokaa tai älkää niin mun omani on vielä koskematon, ei ole nyt herkut maistuneet.

Sängyssä tuli vietettyä aikaa enemmänkin ja yöpöydällä yllättäen seepra tarjoilee mulle käsivoidetta ja pitää ponnarit tallessa...

Lukeminen meinasi loppua kesken, mutta jaksoin lopulta käydä kirjastossa ja valitsin vaihteeksi ruotsinkielistä luettavaa.

Niitä kukkia sitten tuli ihailtua ja kuvattua kun vietin aikaa kotosalla Honeyn kanssa, joka on kyllä ihme luolakoira, aina jossain tyynyjen ja peittojen alla kuten tässäkin. Ellei sitten rehvakkaasti valloita mun tyynyäni silloin kun en ole paikalla.

Nyt on mamma kyllä lopullisesti seonnut, jalassa tekonahkahousut:) Löysin 12 eurolla loppualeista, etuosa on tollaista nahkaa ja muuten collegehousut, jotka on mukavat päällä ja vieläpä ainoat housut jäljellä ja mun kokoani, joten pakko oli ostaa. Voi kyllä olla etten poistu niissä kotoa, vähän sellaista palautetta tuli tyttäreltä.

Nyt on taas yövuorot meneillään ja kuvassa aamun ihana hetki kun saa suunnata kotiin nukkumaan.

Edelliset jättishampoot kuluivat loppuun ja tilattiin yhteiskäyttöön uudet, tuuheuttavat ja herkullisen tuoksuiset aineet.

Kevättä varten lisää leopardia, maaliskuu on jo ovella ja odotan innolla että saan nastajalkineet talvisäilöön, vaikka täytyy sanoa että kyllä ne ovat varsinaiset hengenpelastajat näillä keleillä.

Marjaanan dippi/salaattikastike

Joskus vuosia sitten kävin vuoden verran ruokapalvelun ammattitutkintoa iltakoulumuodossa kun en oikein vielä tiennyt mikä musta tulee kotiäitivuosien jälkeen. Se jäi kuitenkin puolta vuotta vaille vajaaksi, mutta siltä ajalta on paljon hyviä reseptejä ja oppeja tarttunut matkaan.

Sairastellessani mulle tuli yhtenä yönä pakkomielle ihanasta kastikkeesta, jonka ohjeen silloinen luokkakaveri jakoi meille. Mä rakastan dippailua ja kermaviiliin tehtyjä dippikastikkeita, mutta tämä kastike oli vähän erilainen ja niin herkullinen, että naureskeltiin että sitä tehdessä teki ihan mieli nuolla sauvasekoitinkin...

En löytänyt reseptiä sieltä missä kuvittelin sen olevan, mutta sitkeän etsinnän jälkeen se löytyi lopulta alimmaisena satojen irtoreseptien joukosta.

Tässä ohjetta:  

5-8 valkosipulinkynttä siivuina

1     kananmuna

1 rkl soijaa

2 rkl HP-kastiketta

4 rkl ketsuppia  

1 rkl sinappia 

1/2 dl sokeria

1/4 dl etikkaa

1/2 tl valkopippuria

1/2 tl suolaa

Nämä kaikki ensin yhteen

sitten: 

1 pullo (0,5 l) auringonkukkaöljyä

1 dl kiehuvaa vettä

Ja sitten vain sauvasekoitinta!

Kastike on sen verran paksua että käy tosi hyvin dippailuunkin ja nyt ollaan syöty sitä himona ihan vaan suikaloidun kaalin kanssa.

Täytyy varmaan pian laittaa uusi satsi kun näin alkuun ainakin sitä tuntuu kuluvan nopeaan tahtiin.

Pehmeimmät ballerinat

Kaikista ihanimmat, pehmeimmät ja jalkaan sopivimmat ballerinat mulla on ollut käytössä jo useamman vuoden. Ne on ostettu joskus Stockmannilta ja ovat merkiltään Stylesnobit. Ne olivat korvaamattoman hinkaamattomat Rodoksen reissulla kävellessä vanhassa kaupungissa ja kun myös päivittäin käytiin lähimmästä marketista hakemassa limsoja. 

Ne ovat jopa kelvanneet nuorimmalle tytöllekin, pari vuotta sitten koulukuvasta paljastui että olivat hänellä jalassa.

Matkan jälkeen surullisena huomasin niissä reiän, pitää mennä lähempänä kesää suutarilta kyselemään saisko sitä siististi korjattua mitenkään.

Oon kuitenkin tykännyt näistä tossukoista niin, että tilasin uudet eriväriset ensi kesää odottamaan kun sattui olemaan vielä alennusmyynnissäkin.

Saas nähdä missä vaiheessa alkaa ballerinakelit, nyt ainakin sataa vettä ja lumet sulaa kovaa vauhtia. Olis kyllä kiva päästä tosta liukkaudesta mahdollisimman pian eroon.

Matkailijat vauhdissa

Meillä lähinnä mies ja keskimmäinen tytär hoitavat tuon matkailupuolen. Mulla oli riittävästi reissua nyt vähäksi aikaa elokuisessa Rodoksen matkassa ja jopa uudet työkaveritkin, jotka ihmettelevät välillä miehen tiheää matkailua, osaavat lisätä lauseeseen mun loppukaneettini; muut matkailee ja mä oon mieluummin koiran kanssa kotona;)

Parhaillaan mies on tällä kertaa aloittamassa matkaa Kapkaupunkiin, ei saanut kaveria mukaan niin matkustaa itsekseen niinkuin usein aiemminkin.

Tuolla vaan on vähän huolestuttavaa se rikollisuus, josta matkaoppaissakin kovasti varoiteltiin, varsinkin kun liikkuu vielä yksin. Mun entinen työkaverini on kotoisin Kapkaupungista ja kertoi aika hurjia juttuja, liikennevaloissa ei voi pysähtyä ja pitää olla ase vieressä ettei tule ryöstetyksi. Ja kerran hänen asuntoonsa oli yritetty murtautua, niin poliisit vaan ihmettelivät miksei hän ampunut rosvoa. Aika erikoista näin suomalaisen näkökulmasta;)

Mä odotan taas matkaraporttia ja kivoja kuvia ja tietenkin runsaita tuliaisia! Säiden pitäisi ainakin miellyttää auringonpalvojamiestä, lämpöä on varmasti luvassa. Ja mä toivun viikonlopun vielä flunssataudista Honeyn kanssa löhöillessä ja välillä tekemällä pieniä ulkoilulenkkejä jäätiköllä, lätäköissä tai kurassa.

Viikon varrelta

Aurinkokin on välillä paistellut ja ollaan tehty pientä lenkkiä jäällä, lumen alla oli kyllä vettä niin että jalkineet kastui ja nyt onkin jo lehdessä varoiteltu kunnon railoista paikoitellen, eikä jäälle menoa suositella kun vaan tietyissä kohdissa.

Tulppaaneja on tullut osteltua nyt kun on sesonki parhaillaan, kyllä kukkia ja kynttilöitä on rentouttava tuijotella kun on aikaa, olin tosi väsynyt kun vapaita oli niin harvakseltaan.

Ostin itselleni korvikset ja kun otin ne kotona laukusta oli toinen jo palasina... Harmitti mutta onneksi löytyi vielä yksi pari että sain vaihdettua ehjiin, tosin erivärisiin.

Ystävänpäiväaskartelua töissä, mä en todellakaan ole mikään askartelija eikä mulla oo mielikuvitusta, mutta olinpahan mukana leikkelemässä sydämiä ja pääsi mun uusi opiskelijapoikanikin heti toteuttamaan itseään.

Ystävänpäivää tuli töissä juhlistettua yökön leipomilla suklaamuffinsseilla ja siitä kun selvisin vapaalle, oli jo lupaava kurkkukipu. Onneksi sain huilata ja paikalla oli innokas ruoanlaittaja, joka teki tosi valkosipulipitoista kanaa ja couscous-salaattia, että sillä olis pitänyt oireet lähteä:) Taisi kuitenkin väsyttävä työputki vaatia veronsa eikä valkosipulikaan auttanut.

Kyllä se flunssa kaikesta huolimatta iski päälle ja viimeisillä voimilla oon välillä raahautunut Honeyn kanssa ulos kun ei oo ollut muita paikalla.

Honey on kyllä hellästi hoitanut mua  ja pitänyt mulle seuraa kun oon torkuskellut.

Olisi ollut neljä yövuoroa, mutta kaksi ensimmäistä kirjoitti työnantaja sairauslomaa ja eilen piti sitten käydä lääkärissä hakemassa todistusta, kun ei voimat ja kunto vielä riittäneet valvomiseen. Kurjaa kun kuume ei nouse vaikka on muuten karmea olo, on jotenkin noloa olla pois töistä kun ei ole muka kunnolla kipeä...

Mutta senkin oon kyllä kokenut että oon kipeenä valvonut, eikä se mitään helppoa ole kun ei ole sitä terveenäkään, mutta hoitajat tuppaavat olemaan aina liian tunnollisia.

Lääkärireissulla hain itselleni ohikulkiessa Bodyshopista uuden vartalovoiteen ja pari käsivoidetta. Piti ottaa kookos, joka on mun lempparini mutta päädyinkin kokeilemaan uutta kausituoksua Smoky Poppy, joka on vain rajoitetun ajan myynnissä.

Samalla ostin taas tulppaaneja, sairasta pitää hemmotella, jos ei muut niin ihan itse sitten;)

Escada-kokoelma kasvoi taas

Mulla oli viikonloppuna jo lupaava kurkkukipu ja eilen sitten lähdin lataamaan matkakorttiani päästäkseni yöksi töihin ja jouduin toteamaan, että heikottaa ja huimaa kovasti. Ehdin kuitenkin pyörähtää kaupungilla pikaisesti ennen kuin tulin kotiin flunssaa potemaan.

Olin jo odottanut koska pääsen täydentämään jokakeväistä Escada-tuoksukokoelmaani. Nyt mulla on taas kesää varten uusi rento ja mehukas tuoksu, joka on saanut inspiraationsa leppoisista kesäpäivistä, puutarhoista ja perhosista.

Tuoksua kuvataan näin: se avautuu ananaksen, mansikoiden ja tuttifrutin suloisella yhdistelmällä ja sen sydämessä avautuu romanttinen kukkameri ja lopuksi tuoksu kietoutuu vaniljan ja mustaherukan pehmeään syleilyyn. Aika runollinen kuvaus ja mun mielestä nämä tuoksut muistuttavat aina kovasti edeltäjiään, mutta tää on muodostunut mulla ihan kesäperinteeksi.

Tämä oli näköjään jo kahdeksas vuosi kun markkinoilla ovat olleet uudemmat ja yksinkertaisemman malliset pullot. Kaikki ovat mulla tallessa kylppärin hyllyä koristamassa.

Lisäksi mä poikkesin Cottonilla katsomassa joko kesäkenkiä olisi tullut. Ei ollut vielä, mutta ostin itselleni ystävänpäivälahjaksi sydänavaimenperän, entinen avaimenperä kun oli laukussa palasina. Kilpikonnakuvio houkutteli mua ja oli ilmiselvä valinta.

Nyt sitten vaan peiton alla torkkumista ja toipumista. Jos ei tauti huomiseksi helpota pitää lähteä lääkäriin, työnantaja ei voi kirjoittaa kun kaksi sairaslomayötä...

Puoli vuotta takana

Nyt alkaa olla puoli vuotta siitä kun aloitin uudessa työpaikassa ja pakko sanoa että melkoisen vaikeat ajat kyllä on takana.

Työpaikan vaihto ei ollut omaehtoista, vaan pakon sanelema juttu; vanha osasto lopetti kokonaan toimintansa ja oli pakko siirtyä eteenpäin. Mun kohdalla tosin muutos oli vielä paljon suurempi kun en siirtynyt samassa talossa eri osastolle, vaan aloitin juuri avautuvassa paikassa, jossa ihan kaikki oli uutta ja edelleenkin toiminta hakee vielä uomiaan.

Siirryin myös tutuksi käyneestä laitosmaailmasta pieneen ryhmäkotiin, jossa ympäristö on aivan erilainen ja laitosmaisuudesta pyritään irti ja uusiin toimintatapoihin.

Sekään ei vielä riitä, vaan samalla jäivät taakse vanhat ja hauraat vanhukset ja vaihtuivat astetta fyysisesti voimakkaampiin psykogeriatrisiin asukkaisiin.

Ei ole ollut elämä helppoa kun on tuttua ja turvallista rakastava, stressaava ihminen ja välillä on ollut aikoja että tuskin on jaksanut sängystä välillä kömpiä töihin ja takaisin...

Pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja oon saanut vähän lisää itsevarmuutta, itse hoitotyöhän pysyy sentään samanlaisena, vaikka kaikki muu onkin uutta ja erilaista.

Meillä kävi työpsykologi juttelemassa työhyvinvoinnista ja totesi että meillä on olemassa hyvät puitteet, tosin eri paikoista tulleiden työntekijöiden ryhmäytyminen  on jäänyt kaiken muun keskellä vähän syrjään, mutta sekin saattaa viedä pitkän ajan tällaisissa tapauksissa.

Että ehkä tää tästä vähitellen muuttuu paremmaksi ja töihin on helpompi mennä kun tulee iloa ja valoa ja kesän (loman) odotusta;)

Ystävänpäivä

Viime vuonna kirjoittelin jotain varmaan kovin filosofista ystävyydestä, mutta nyt oon sen verran poikki melkoisen työrupeaman jälkeen ja kaaduin juuri sänkyyn, niin että tulin vaan toivottelemaan hyvää ystävänpäivää kaikille!

Siinä on mun uusin sydänystäväni, jonka kanssa harrastan leppoisaa ja rentoa yhdessäoloa.

Ja sitten vielä varmasti vanhin ystävä, lähes karvattomaksi halattu nalle, joka mulla on ollut pienestä pitäen. Lisäksi löytyy  myös paljon paljon ystäviä ja kavereita näiden väliltä vuosien varrelta ja uusille on aina tilaa;)

Helmikuun Livbox

Pitkästä aikaa olikin tavallista enemmän innostusta herättävä Livbox ystävänpäivän kunniaksi. Mukana oli yllätyksenä Iberon koru, mutta lisäksi kaksi tuotetta jotka oon ollut aikeissa ostaa muutenkin.

Toinen oli Nivean 3-in-1 Micellar Water; hellävarainen neste joka puhdistaa, poistaa meikin kasvoilta ja silmistä sekä kosteuttaa ihoa samalla. Kokeilin sitä heti ja totesin että hyvin puhdisti, voisin sillä korvata aamuisen pelkällä kasvovedellä pyyhkimisen jatkossa.

Tyttö heti iski silmänsä Garnierin hiuksiin jätettävään seerumiin, joka lupaa antaa extratuuheutta ja se me taidetaan ottaa yhteiskäyttöön.

Eucerinin suihkussa käytettävä vartaloemulsio ei kauheasti sytyttänyt, haaveilen seuraavaksi mieluummin Bodyshopin kookoksentuoksuisesta vartalovoista...

Nykyisen meikkivoiteeni loppuessa olin suunnitellut seuraavaksi hankkivani kokeeksi Lumenen uutta kevytmeikkivoidetta ja nyt sen sain sopivassa sävyssä vielä. Sen luvataan sopivan aikuiselle iholle ja antavan tasaisen ja luonnollisen jäljen.

Mukana oli myös Paesen mattapintainen luomiväri neutraalissa kashmir-sävyssä. Nyt ei vaan ole viime aikoina kovin usein ollut luomiväreillä käyttöä ja mulla on olemassa niitä useamman värin settejä, mutta tollanen yksittäinen nappi voi olla ihan kiva kesällä kuljetella mukana.

Sitten oli vielä tämä Iberon kaulakoru, jolla voisi halutessaan ilahduttaa ystävää mutta taidan ilahduttaa ihan itseäni tällä kertaa, tykkäsin siitä niin:)

Hoitajan arkimeikki

Hoitajilta vaaditaan ennen kaikkea siisteyttä ja hygieenisyyttä; pitkät hiukset kiinni, ei kynsilakkaa, käsikoruja eikä voimakkaita hajusteita ja sekin olisi ihan kiva jos ei deodorantti heti pettäisi. Siitä huolimatta tulee ennen töihinmenoa edes vähän laitettua naamaansa että kehtaa lähteä ihmisten ilmoille.

Mä esittelen tässä oman arkimeikkini, peittävän ja huomaamattoman...

Lisään kosteusvoiteen päälle väriä tasoittavaa pohjustusvoidetta otsaan, nenään ja poskille. Mulla on hilseilevän kuiva couperosaiho, ja naama punoittaa helposti myös töissä, välillä joutuu hikoilemaan ja käyttämään voimiakin posket punaisena.

Oriflamen kolmiosainen setti toimii hyvänä lisänä, keltaista levitän tummille silmänalusille, peiteväriä nenänpieliin ja mahdollisiin näppyihin ja vihreä toimii lievittämässä punaisuutta.

Kuvassa on Lumenen seerumimeikkivoide, mutta usein käytän CC-voidetta sen sijasta.

Päälle tupsuttelen Lumenen irtopuuteria, poskille ja sinne tänne aurinkopuuteria ja vielä tuollaista hohtavaa aurinkopuuteria lisäksi. Mä en kovin hyvin osaa tehdä mitään varjostuksia sun muita korostuksia, jotain vähän yritän sutia.

Ripsissä on jo kaksi ja puoli vuotta ollut pidennykset ja niistä en tahdo luopua, tekee heti huolitellumman ilmeen ja säästää tuhottomasti aikaa, joten pelkkä harjaus riittää.

Kulmat nypitytän ja värjäytän aina kampaajakäynnillä ja korjailen niitä tuollaisella Oriflamen puuterimaisella kulmavärillä, jossa on kahta eri sävyä ja vaha. Luonnossa ne eivät ole noin vaaleansävyisiä.

Sitten vielä huuliin Hydracoloria, hoitavaa ja sävyttävää huulivoidetta eri väreissä mielialan mukaan, niin siinä on valmiina työmeikki, jonka tarkoituksena on peittää ja hälventää lähinnä punoitusta.

Ja tässä nyt oli kyseessä viisikymppisen tädin meikki, että nuoremmat voivat ehtiessään leikitellä luomiväreillä yms. mutta siihen ei mun energia riitä, oli vähän eri asia kun olin pankissa töissä...

Viikon kuulumisia

Kävin kaupungilla hakemassa Avon-tilaukseni ja vanha työkaveri halusi tutustuttaa mut jugurttijäätelöön joten tavattiin Koskikeskuksessa. Luulin syöväni terveellisen välipalan mutta tytöiltä tuli heti kommenttia parista pienestä suklaapalasta ja vaahtokarkeista...

Sokoksen kauneuspäiviltä hain Madaran kasvoveden aiemmin ostamani puhdistusmaidon ja kasvoöljyn kaveriksi. Hydracoloreita tarvitaan jatkuvasti ja työliivin taskuun ostin kirsikantuoksuisen ja hiukan sävyä antavan Hurraw-huulivoiteen.

Pari päivää tuli lunta oikein urakalla ja sai tosissaan tarpoa lumessa kun kävelyreittejä ei oikein ehditty aurata.

Vaarallinen peto karjuu portaissa, tai ehkä se sittenkin haukottelee;)

Honeyn ensimmäinen tihutyö, se ei tykkää pureskella kovia luita mutta mamman tossun pompula innosti käsitöihin.

Runebergia juhlittiin tortuilla niin kotona kuin töissäkin.

Toivo meni jo peikonlehden kanssa ja se pääsi viimeiselle matkalleen lumihankea koristamaan.

Honey viihtyy peittojen ja tyynykasojen alla.

Viime yönä myrsky riehui ulkona ja katkoi puista oksia ja heitteli tavaroita parvekkeellakin. Onneksi se päivän mittaan laantui. Meillä puhaltaa aina kunnon tuuli isolta järvenselältä.

Turun tyttö oli kotona viikonlopun poikakaverinsa kanssa ja sain nauttia erilaisista herkuista töiden lomassa. Turussa taitaa olla erilainen ajanlasku, meillä kun laitettiin joulutorttuja Runebergin päivän tienoilla...

Tänä iltana oli odottamassa kahta erilaista pizzaa nälkäistä töistätulijaa, hyvää palvelua on ollut, täytyy kyllä sanoa:) Kokkailu onneksi kiinnostaa kun on asunut puoli vuotta vuokrakämpässä pelkän mikron ja vaatimattoman keittolevyn kanssa.

Alen loppurysäyksessä

Mä niin ajattelin etten lähde alennusmyyntejä vuodenvaihteessa kiertelemään kun mielessä ei ollut mitään todella tarpeellista, pari mekkoa Junaroselta tilasin ja nekin ovat olleet heti käytössä mm. tammikuisissa hautajaisissa ollut musta mekko.

 

Alkuviikosta kuitenkin satuin kävelemään KappAhlin läpi enkä voinut vastustaa kun silmiin osui syksyisen Wear it like a Star-sarjan hempeä paita alle kympillä. Jotain vähän vaaleampaa kevääksi, täytyy sitten miettiä jotain värikkäämpää ilopilkkua kesän lähestyessä...

Löysin myös halvalla sopivan kassin, jolle on käyttöä yövuoroon mennessä, sinne saa pakattua energiajuomaa ja luettavaa sekä iPadin, tämäkin oli vain noin 7 euroa.

Tietenkin leopardikuvio veti puoleensa tän laukun kohdalla.

Vähän edellisen paidan tyylinen oli myös H&M:ltä jälkitoimituksena tullut pitsipusero.

Ihan haalea roosansävyinen trikoopaita tuli tilattua kaikkien mustien vaatteiden vastapainoksi.

Tänään olikin niin hieno aurinkoinen päivä, että kevät tulee helposti jo mieleen. Olisin niin mielelläni pitänyt ulkoilupäivän, mutta kesken ainokaisen vapaan piti lähteä töihin parin tunnin koulutukseen, joka matkoihin käytettyine aikoineen venyi lähemmäs neljää tuntia...

Nyt huilaan illan Honey kainalossa ja valmistaudun seuraavaan työpyrähdykseen, kasvakoon pyykkivuori kaikessa rauhassa.

Johdot piiloon

Tammikuun puolella oli ilmassa pientä sisustusinspiraatiota ja mietittiin miten saisi digiboxin sun muiden johtoja pois näkyvistä. Joku ehdottikin virkattua systeemiä johtojen piilottamiseen, mutta mä oon tällä hetkellä ainakin entinen käsityöihminen, paljon tuli etenkin kudottua nuorempana mutta hartiat ei oikein kestä nykyään.

Saatiin tytön kanssa sitten idea peilistä ja käytiin sellainen valitsemassa monista eri kehysmalleista ja samalla tilaamassa.

Oli vähän vaikea miettiä mittoja, ei haluttu liian painavaa ja korkeaa, eikä kuitenkaan neliön mallista.

Tollanen siitä nyt tuli; kuitenkin vähän uutta siistimpää ilmettä ja sen voi jatkossa hyödyntää tarvittaessa muualla, nyt se vaan nojaa seinään ja kätkee taakseen johtosotkun.

Kaverikoirat

Viikonloppuna oli kivaa vaihtelua töissä kun lauma Suomen Kennelliiton kaverikoiria tuli vierailulle. Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koirat tuovat iloa, elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille.

Koirat vierailevat esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen.

Räpsin kännykällä kuvia, joiden laadusta ei kannata välittää, oli vähän haastavaa kun koirat eivät välttämättä juuri oikeaan aikaan pysy paikallaan ja piti myös välttää ihmisten kuvaamista.

Mutta välittyy näistä kuitenkin vähän tunnelmaa; osa asukkaista oli tosi ihastuneita tai liikuttuneita, osa puolestaan ei tykännyt koirista tai noteerannut niitä ollenkaan.

Pari pienempää koiraa kävi myös sängyssä tervehtimässä erästä mummua, ja se oli oikea ilon paikka.

Kaikinpuolin kiva elämys ja seuraava vierailuaika on jo varattu ja merkitty ylös kalenteriin.