Haikeana myös haettiin Kaapon uurna eläinlääkäriltä. Valittiin ihan yksinkertainen maatuva pahviuurna, koska emme aio sitä säilyttää missään takan reunalla, vaan Kaapon tuhkat ripotellaan mökille vanhoihin rakkaisiin nuuskuttelupaikkoihin.
Uurnan mukana meidän ihana eläinlääkäri ojensi kukkia Kaapon muistoksi, kaunis ele kuten myös se, että Kaapon päälle oli asetettu ruusu kun se lähti viimeiselle matkalleen.
Kauniista puheen ollen oon ihaillut kauempaa naapuripihan upeasti kukkivaa pensasta ja kävin vaivihkaa kuvaamassa sitä.
Ja tosi kaunis on myös mun nuorimman tyttären itselleen tilaama laukku, joka oli palkinto hänelle itselleen kovasta uurastuksesta koko kesän töissä ja pänttäämisestä siinä ohella pääsykokeisiin.
Tuskin saan tätä kaunotarta lainata, täytyy vaan tyytyä ihailemaan kauempaa;)
Kyllä Kaapon tuhkat pääsevät ihan parhaille paikoille! Meillä on ollut Viirun terveyden kanssa tämän vuoden puolella sen verran huolta, etten oikein pysty näitä Kaapopostauksia ilman kyyneltä silmännurkassa lukemaankaan - on se vaikea paikka antaa toisen mennä, vaikka tietää, että niin on paras♥
VastaaPoistaJa onpas söpö laukku - en minäkään tuollaista kenellekään lainaisi - tosin itseni tuntien en varmaan uskaltaisi itsekään käyttää;)
Toivottavasti Viiru elää vielä pitkään ilman isompia ongelmia. Meillä kyllä entisestään vahvistui että oikea ratkaisu tehtiin kun eläinlääkärin kanssa juteltiin ja häntä kiiteltiin kauniista lopusta. Kaapo oli saanut matkaevästä eikä jännittänyt yhtään, kuorsasi oman tutun filtin päällä.
Poista